Taioin itselleni revähtäneen selkälihaksen joka nyt on sitten tulehtunut. (Tosiaan pitää kitistä meidän työterveyskeskuksen lääkäristä; määräs 2 eri kipulääkettä ja sanoi että popsi kaikenpäälle vielä buranaa ja painu töihin ! o_o ) Keräsinpä samalla myös kuumeen itselleni joten Moskun lenkkeilytys on jäänyt paljon Nikon hoitoon.

Mosku on myös saanut nyt Axilur-matokuurin, ihan varmuuden vuoksi. Ensimmäisenä päivänä pilleri jauhettiin ruokaan (alkuviikon saanut nappulaa + lohta ja tänään laitoinkin sisäelin-nauta-sika jauhelihaa nappuloiden sekaan, yäk! sanoi Mosku) eli oli tosiaan yllätys ettei ruoka kelvannut. Oivalsin sitten viksuna että piilotin aina puolikkaan pillerin puolikkaan lihapullan tai pienen nakinpalan sisään. Hirveät sotastrategiat että saisi koiran syömään matolääkettä, olipa hauskaa kun huomattiin että koira sai eriteltyä matolääkkeen ja nakin. Ja se söi lattialta sen matolääkkeen ennen nakkia !
Oltiin vähän wtf-ilmeellä molemmat kun toinen nassutti onnellisena matolääkkeen puolikasta nakin ollessa vieressä.

Pikkuherrasta on tullut myös hyvin taitava esittäjä. Kerran lenkillä juoksi pikkukoira eteen ja vähän sen tassu jäi mun jalan alle. Kolmella jalalla se pomppi ja uikutti sydäntä särkevästi ja mitä minä tein ? Juoksin hädissäni rauhoittelemaan koiraa. VIRHE ! 
Heti kun sai huomiota matka jatkuikin eikä tassussa ollut enää mitään. Seuraavana aamuna herra sitten kolautti oikean etujalkansa vessan oveen leikkiessään. Sitten se juoksi hirveällä ulinalla mun luokse, linkaten vasenta etutassuaan. Uskottavaa. Ei se kauaa jaksanut esittää kun huomasi ettei huomiota tule..

Aiemmassa postauksessa myös ihmettelin tuota Moskun painoa. Ulrika neuvoi punnitsemaan lapsen uudestaan(eihän se ole voinut takapakkia mennä kehityksessä kun lentokoneeseen mennessäkin painoi yli 4kg ?) ja otettiin uusi punnitustilaisuus. Vaaka näytti tosiaan 5,7kiloa, mikä helpotus ! Punnitaan nyt ensiviikon alussa uudestaan niin voi vähän seurata tuota kasvua. Pitäisi säkäkin pojalta mitata, se on kyllä kasvanut ihan silmissä ja saanut ison koiran piirteitä !

Pitipä mainita vielä tähän loppuun että käytiin itse kokeilemassa makkarajälkeä. Tein kaksi pientä aluetta, toinen nurmelle ja toinen viikatetulle pellolle. Moskulla oli vähän homma hukassa, se pyöri ympyrää ja talsi onnellisena nakinpalojen päältä. Yritin sitten osoittaa sille paria makkaranpalaa mutta se tietenkin oletti että mun kädessä oli jotain. Toinen ruutu meni vähän viisaammin ja kaikki nakit löytyi. Loppulenkin se sitten painelikin välillä nenä maassa kiinni, josko olisi vielä pari nakkia löytynyt. Tästä on hyvä jatkaa.

Kiroan tän meidän seudun kennelpiirin maan rakoon, voiko olla todellista että näillä on vaan metsästysalajaostoja ? Oon viikko sitten laittanut kolmelle ihmiselle mailia että pääsisikö edes verijälkiryhmään treenaamaan tai olisko mahdollista harkita esim. haku ryhmien perustamista ? Kukaan vaan ei vastaa mulle, just mun tuuria että kun olisi se koira josta on haaveiltu pidemmän aikaa niin sitten tyssää tähän. Perkele, marssin kohta johonkin ajokoiratreeniryhmään mukaan, kun sais edes jotain harrasteltua. Tilasin pk-liitosta parit kirjat luettavaksi, josko niiden avulla pääsisi itsekin harjoittelemaan.